KIRJA-ARVOSTELU

Tyttö, joka muutti historiaa

Kirja: Anaché

Kirjailija: Maria Turtschaninoff

Kustannusosakeyhtiö: Tammi

Julkaisuvuosi: 2012

Sivumäärä: 523

Juoni:

”Sinä yhdistät sisartesi ja veljiesi kohtalon. Kohtaat epäluuloa, pelkoa ja ihailua.

Tiesi ei ole helppo.”

Anaché kasvaa akkadien, paimentolaiskansan parissa. Kansan, jossa miehet hallitsevat naisia, henget luontoa ja jossa pitkä, karhea ruoho ulottuu sinisen taivaan alla silmän kantamattomiin.

    Anaché viettää päivänsä rakkaan veljensä, Heorin, kanssa. Heor opettaa Anachélle sosha-veisten heittoa ja ratsastusta, sellaisia temppuja, joita tyttöjen ei kuuluisi osata. Mutta aika kuluu, Heor kasvaa, samoin kuin Anaché, ja tulee aika, jolloin Anachén on pärjättävä ilman veljeään. Hänen täytyy oppia naisten töitä, ruuan laittoa, vaatteiden tekemistä ja gerrin kunnossapitoa. Mutta Anaché on aina Anaché, eikä häntä kiinnosta mikään muu, kuin ratsastaa arolla veljensä kanssa. Hän haluaa olla kuin Heor.

    Anachén ollessa 11 vuotta vanha, hän saa heimon angakokilta, mieheltä, joka kykenee saamaan yhteyden henkiin ja hallitsemaan niitä, tulevaisuuden ennustuksensa, joka on hyvin erilainen kuin muilla samanikäisillä tytöillä: ” Hän kulkee sinne minne hänen ei ole lupa kulkea ja tekee sellaista mikä on mahdotonta. Hänestä sikiää lapsi joka ei ole hänen, ja hän ui läpi vuoren.”

    Seuraavana talvena puhkeaa ankara lumimyrsky, joka pyyhkäisee gerrin mukanaan ja erottaa Anachén muusta perheestään. Vain hänen rakas hevosensa Jouake ja henkieläimensä Pa jau, mystinen vuorivuohi, ovat Anachén turvana pitkän talven, jonka hän viettää lumen ja jään ympäröimällä saarella. Kun lumihanget pienenevät, hän palaa kotiseudulleen etsimään merkkejä vanhemmistaan ja veljestään.

    Hämärän laskeutuessa Anaché näkee Heorin. Heor seisoo kahden savikumpareen vieressä lapio kädessään. Mutta hahmo ei ole Heor. Se on Kajake, Anachén isä, joka nähtyään tyttärensä, sanoo:

”Olet laihtunut, ja hiuksesi ovat pitkät kuin tytön. Mutta olet selvinnyt myrskystä ja löytänyt tien takaisin isäsi luo. Olen ylpeä sinusta, poikani.”

    Tästä alkaa uskomaton tarina Anachésta, tytöstä, joka muutti koko akkadiheimon historian.

                                                 
                                           OMA MIELIPIDE

    Kirjan takakannessa luvattiin, ettei kirja muistuta mitään aikaisemmin lukemaasi. Olen lukenut paljon kirjoja ja naureskelin mielessäni lupaukselle, mutta näin jälkikäteen on pakko myöntää, että se on täysin totta. Se ei todellakaan muistuta mitään ennen lukemaani. En voi sanoa, että se olisi ainoastaan hyvä asia, sillä kirjassa käsitellään myös sellaisia asioita, joista ei useinkaan puhuta. 
     Olen lukenut muitakin saman kirjailijan kirjoittamia kirjoja, ja niissäkin käsitellään samaa aihetta: erilaisuutta, joka ei todellakaan ole huono asia tai merkki heikkoudesta. Silti Anaché on ehdottomasti erikoisin kirja, jonka olen koskaan lukenut. Rehellisesti sanottuna en todellakaan tiedä mikä siitä tekee niin oudon ja erilaisen, odottamattomat juonenkäänteet, kirjailijan uskomaton mielikuvitus vai yksinkertaisesti se, ettei se muistuta mitään ennen lukemaani. Ehkei sillä edes ole väliä.
      Kun aloitin kirjan lukemisen, en voinut enää lopettaa, vaikka välillä todellakin olisin halunnut. Loppujen lopuksi olen tyytyväinen, että tulin lainanneeksi kirjan, vaikka sitä lukiessa ei aina siltä tuntunutkaan. 
       Lyhyesti sanottuna Anaché on hienoin ja hirvittävin, kiehtovin ja vastenmielisin, sekä erilaisin kirja, mutta silti yksi parhaista, jonka olen lukenut. Jos luulet jo lukeneesi kaikkein erilaisimmat ja oudoimmat kirjat, suosittelen tosiaankin lukemaan Anachén. Mielestäni sopiva kohderyhmä kirjalle ovat kaikki yli 10-vuotiaat, sillä sitä nuoremmille kirja on todennäköisesti turhan monimutkainen.

Pisteitä 1-10: Tähänkään en osaa tarkalleen vastata, sillä vaikka kirja kokonaisuudessaan oli todella hyvä, siinä tapahtui myös paljon sellaista, jota en todellakaan osannut odottaa, niin hyvällä kuin pahallakin. Antaisin silti vähintään 9, mahdollisesti jopa 10, koska en mitenkään usko, että mitään tämän kaltaista kirjaa tulee koskaan toiste vastaan, jälleen kerran niin hyvällä kuin pahallakin.