maanantai 5. lokakuuta 2015

                   KIRJOJEN VERTAILU

         Vertailtavat kirjat: Anaché ja Susiemon Klaani
       

          Molempien kirjojen aihe oli fantasia. Susiemon Klaani oli mielestäni enemmän taikuuteen ja muuhun vastaavaan liittyvä kuin Anaché, jonka juoneen kuuluivat suuremmassa osassa maailmaa hallitsevat henget. Vaikka kirjat kuuluvat samaan genreen, ne olivat hyvin erilaisia. Susiemon Klaanin tarinan tapahtumapaikka on sama maailma ja aika, jossa elämme. Vain sillä erotuksella, että on olemassa noitaheimoja ja Varjomaailma (vaarallinen, synkkä ja nimi kertoo loput). Toisin kuin Anachéssa, juoni on aika perinteisen fantasiakirjan juoni.
           Anaché taas sijoittuu toiseen maailmaan, menneeseen aikaan, jonka henget ovat luoneet ja jota ne hallitsevat. Mielestäni Anachéssa yliluonnolliset asiat päättyivät henkiin ja henkimaailmaan. Hahmot itse eivät harjoittaneet taikuutta tai muuta vastaavaa (paitsi heimon poppamies angakok, jolla oli kyky siirtyä henkimaailmaan).  Kirjassa käsiteltiin henkiä suuremmassa osassa erilaisuutta ja tiettyjen rajojen ja sääntöjen rikkomista.
            Paljon muuta yhteistä en kirjoista löydä kuin että molempien päähenkilö on nuori tyttö, jolla on suuri osa kansansa tulevaisuuden osalta.
         
           Kummasta lopulta pidin enemmän: Anaché oli erilaisuutensa ja hyvän juonensa vuoksi parempi, mutta suosittelen lukemaan myös Susiemon Klaanin.

sunnuntai 4. lokakuuta 2015

                       KIRJA-ARVOSTELU

   

Kirja: Susiemon Klaani ( Noitien Taistelu-trilogian ensimmäinen kirja)
Kirjailija: Maite Carranza
Kustannusosakeyhtiö: Tammi
Julkaisuvuosi: 2005
Sivumäärä: 441
Juoni:

   "Mitä O ennusti.
Kerran saapuu valittu, joka polveutuu Omista. Hänellä on tulta hiuksissaan, siivet, ja suomuja ihossaan, kurkustaan kuuluu ulvahdus ja silmissään on kuolema. Hän auringolla ratsastaa ja kuuta kieputtaa."
     Aikojen alussa kaikkien noitien äiti, O, hallitsi kaikkia heimoja. Hän oli viisas, oikeudenmukainen, ja sai kaksi tytärtä, Odin ja Omin. Om halusi oppia äidiltään parantamisen taidon. Hän oppi, ettei kuolemaa tarvitse pelätä. Od halusi oppia saamaan yhteyden tuonpuoleiseen. Kun hän kuunteli henkien valitusta, hän alkoi pelätä kuolemaa. Pian Om ja Od saivat tyttäret, Oman ja Odin, jotka oppivat äitiensä taidot, Oma rakasti elämää ja Odi pelkäsi kuolemaa. Kun O:n oli aika luopua vallasta, hän ei halunnut luovuttaa Valtasauvaansa kummallekaan tyttäristään. Muodostui kaksi heimoa, omarit ja odishit. Omarit, jotka halusivat käyttää voimiansa hyvään ja odishit, joka tavoittelivat ikuista elämää. Valtasauva jäi odottamaan Valittua, hallitsijaa, joka tulee yhdistämään heimot ja klaanit.

       14-vuotias, pienikokoinen, vaatimattoman näköinen ja koulussa epäsuosittu Anaid kuuluu Omarien heimon Susiemon Klaaniin, samoin kuin hänen äitinsä Selene, punahiuksinen, uskomattoman kaunis ja O:n ennustuksen Valittu.  Kun ennustuksen toteutumisen lähestyessä Selene katoaa, paikalle kutsutaan Susiemon Klaanin noitapiiri, jonka kokoukseen Anaid onnistuu puolivahingossa taikomaan itsensä. Vasta silloin Anaid ymmärtää omaavansa kykyjä, joista hänellä ei aikaisemmin ollut aavistustakaan.
        Anaidin isötäti Criselda ja muut noitapiirin jäsenet alkavat selvittää Selenen kummallista katoamista ja vähitellen alkaa näyttää siltä, että katoamisen takana on odishien heimo. He haluavat liittää Valitun omaan heimoonsa ja tuhota omarien heimon. Kummallista kyllä, mutta kaikki merkit viittaavat siihen, että Selene olisi lähtenyt vapaaehtoisesti odishien mukaan.
        Saadessaan selville totuuden äitinsä katoamisesta, Anaid päättää lähteä hakemaan äitiään takaisin kotiin. Seikkailun aikana Anaidille selviää totuus oikeasta Valitusta ja hän käsittää oman osuutensa suuruuden koko heimon tulevaisuuden kannalta.



                                  OMA MIELIPIDE

          Kirja oli mielestäni hyvin kirjoitettu ja juoni oli hyvä, mutta vähän epäselvä. Kirjaan oli ahdettu melko paljon asiaa ja jotkut kohdat vaihtuivat toiseen niin nopeasti, että mukana pysymiseen tarvittiin paljon keskittymistä (jota minulla ei jokaisessa kohdassa ollut). Varmaankin tähän vaikutti myös se, että kirja oli trilogian ensimmäinen kirja.
         
         Pisteitä1-10: Antaisin luultavasti 8. Vaikka en pitänytkään kirjasta erityisemmin, antaisin silti 8, koska juoni oli hyvä ja hahmot mukavia. En usko, että aikoisin ainakaan lähiaikoina lukea trilogian kahta muuta kirjaa, sillä juonesssa mukana pysymisen kannalta voisi olla hyvä, jos lukisin tämän kirjan ensin toisen kerran.
        Lyhyesti sanottuna Susiemon Klaani sopii kaikenikäisille lukijoille, jotka ovat kiinnostuneita fantasiasta, noituudesta ja kykenevät keskittymään juoneen pienestä epäselvyydestä huolimatta. Kaiken kaikkiaan kirja oli ok.

perjantai 2. lokakuuta 2015

KIRJA-ARVOSTELU

Tyttö, joka muutti historiaa
Kirja: Anaché
Kirjailija: Maria Turtschaninoff
Kustannusosakeyhtiö: Tammi
Julkaisuvuosi: 2012
Sivumäärä: 523
Juoni:
Sinä yhdistät sisartesi ja veljiesi kohtalon. Kohtaat epäluuloa, pelkoa ja ihailua.
Tiesi ei ole helppo.”
Anaché kasvaa akkadien, paimentolaiskansan parissa. Kansan, jossa miehet hallitsevat naisia, henget luontoa ja jossa pitkä, karhea ruoho ulottuu sinisen taivaan alla silmän kantamattomiin.
    Anaché viettää päivänsä rakkaan veljensä, Heorin, kanssa. Heor opettaa Anachélle sosha-veisten heittoa ja ratsastusta, sellaisia temppuja, joita tyttöjen ei kuuluisi osata. Mutta aika kuluu, Heor kasvaa, samoin kuin Anaché, ja tulee aika, jolloin Anachén on pärjättävä ilman veljeään. Hänen täytyy oppia naisten töitä, ruuan laittoa, vaatteiden tekemistä ja gerrin kunnossapitoa. Mutta Anaché on aina Anaché, eikä häntä kiinnosta mikään muu, kuin ratsastaa arolla veljensä kanssa. Hän haluaa olla kuin Heor.
    Anachén ollessa 11 vuotta vanha, hän saa heimon angakokilta, mieheltä, joka kykenee saamaan yhteyden henkiin ja hallitsemaan niitä, tulevaisuuden ennustuksensa, joka on hyvin erilainen kuin muilla samanikäisillä tytöillä: ” Hän kulkee sinne minne hänen ei ole lupa kulkea ja tekee sellaista mikä on mahdotonta. Hänestä sikiää lapsi joka ei ole hänen, ja hän ui läpi vuoren.”
    Seuraavana talvena puhkeaa ankara lumimyrsky, joka pyyhkäisee gerrin mukanaan ja erottaa Anachén muusta perheestään. Vain hänen rakas hevosensa Jouake ja henkieläimensä Pa jau, mystinen vuorivuohi, ovat Anachén turvana pitkän talven, jonka hän viettää lumen ja jään ympäröimällä saarella. Kun lumihanget pienenevät, hän palaa kotiseudulleen etsimään merkkejä vanhemmistaan ja veljestään.
    Hämärän laskeutuessa Anaché näkee Heorin. Heor seisoo kahden savikumpareen vieressä lapio kädessään. Mutta hahmo ei ole Heor. Se on Kajake, Anachén isä, joka nähtyään tyttärensä, sanoo:
Olet laihtunut, ja hiuksesi ovat pitkät kuin tytön. Mutta olet selvinnyt myrskystä ja löytänyt tien takaisin isäsi luo. Olen ylpeä sinusta, poikani.”
    Tästä alkaa uskomaton tarina Anachésta, tytöstä, joka muutti koko akkadiheimon historian.

                                                 
                                           OMA MIELIPIDE

    Kirjan takakannessa luvattiin, ettei kirja muistuta mitään aikaisemmin lukemaasi. Olen lukenut paljon kirjoja ja naureskelin mielessäni lupaukselle, mutta näin jälkikäteen on pakko myöntää, että se on täysin totta. Se ei todellakaan muistuta mitään ennen lukemaani. En voi sanoa, että se olisi ainoastaan hyvä asia, sillä kirjassa käsitellään myös sellaisia asioita, joista ei useinkaan puhuta. 
     Olen lukenut muitakin saman kirjailijan kirjoittamia kirjoja, ja niissäkin käsitellään samaa aihetta: erilaisuutta, joka ei todellakaan ole huono asia tai merkki heikkoudesta. Silti Anaché on ehdottomasti erikoisin kirja, jonka olen koskaan lukenut. Rehellisesti sanottuna en todellakaan tiedä mikä siitä tekee niin oudon ja erilaisen, odottamattomat juonenkäänteet, kirjailijan uskomaton mielikuvitus vai yksinkertaisesti se, ettei se muistuta mitään ennen lukemaani. Ehkei sillä edes ole väliä.
      Kun aloitin kirjan lukemisen, en voinut enää lopettaa, vaikka välillä todellakin olisin halunnut. Loppujen lopuksi olen tyytyväinen, että tulin lainanneeksi kirjan, vaikka sitä lukiessa ei aina siltä tuntunutkaan. 
       Lyhyesti sanottuna Anaché on hienoin ja hirvittävin, kiehtovin ja vastenmielisin, sekä erilaisin kirja, mutta silti yksi parhaista, jonka olen lukenut. Jos luulet jo lukeneesi kaikkein erilaisimmat ja oudoimmat kirjat, suosittelen tosiaankin lukemaan Anachén. Mielestäni sopiva kohderyhmä kirjalle ovat kaikki yli 10-vuotiaat, sillä sitä nuoremmille kirja on todennäköisesti turhan monimutkainen.

Pisteitä 1-10: Tähänkään en osaa tarkalleen vastata, sillä vaikka kirja kokonaisuudessaan oli todella hyvä, siinä tapahtui myös paljon sellaista, jota en todellakaan osannut odottaa, niin hyvällä kuin pahallakin. Antaisin silti vähintään 9, mahdollisesti jopa 10, koska en mitenkään usko, että mitään tämän kaltaista kirjaa tulee koskaan toiste vastaan, jälleen kerran niin hyvällä kuin pahallakin.